Vuodenvaihteessa ihminen kokee, että kaikki muuttuu, kaikki on ohimenevää ja katoavaa. Aika rientää, vuodet kiitävät.
”Päivämme ovat vain varjo maan päällä”, sanoo hurskas mies /Job9,8/. Ja psalmi 144 sanoo:
”Ihminen kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä niin kuin pakeneva varjo” /4/.

Vuodenvaihteessa tulee ikään kuin itsestään esille ajatus, että olemme tässä maailmassa ohimeneviä kulkijoita, tai positivisemmin sanottuna: olemme pyhiinvaeltajia luvattuun maahan. Meidän tulevaisuutemme on ikuisuudessa, taivassa.