Hyvät Pyhän Marian seurakuntalaiset.  Keskiviikosta lähtien olen ollut Pyhän Marian seurakunnan vieraana toimittamassa piispantarkastusta, kanoonista visitaatiota.  Verrattain uutena piispana teen tänä vuonna visitaation hiippakunnan kaikisssa seurakunnissa. Tarkoituksenani on tutustua lähemmin seurakuntien elämään, niiden ilonaiheisiin ja murheisiin.  Visitaatiossa tuon esille hiippakunnan ja seurakunnan välisen yhteyden, se auttaa piispaa myös hänen työssään ja myös seurakuntaa näkemään ikään kuin erilaisin silmin omaa seurakuntaa ja sen tarpeita.  Se antaa tilaisuuden miettiä, missä nyt mennään ja minne ollaan menossa.  Piispalle hiippakunnan jokainen seurakunta on tärkeä.  Visitaatio antaa piispalle tilaisuuden myös kiittää seurakunnan kirkkoherraa ja papistoa kaikesta vaivannäöstä paimenena ja teen sen todella täydestä sydämestäni. Mutta kiitän myös seurakunnan muita työntekijöitä ja vapaaehtoisten suurta joukkoa tässä Pyhän Mariankin seurakunnassa,  teidän kaikkien panosta seurakuntaelämän hyväksi ja kiittää oikeastaan kaikkia seurakuntalaisia heidän rukouksistaan, taloudellisesta tuestaan ja muustakin tuesta seurakunnalle. Pyhän Marian seurakunnassa on tietenkin myös heikkoja kohtia, jotka vaativat parannusta kuten kaikissa muissakin seurakunnissa.

Ennen muuta tahtoisin kuitenkin pikemminkin lohduttaa ja vahvistaa Pyhän Marian seurakuntaa sen pyrkimyksissä elää todeksi katolista uskoa. Toivon, että myös se perhehenki, joka on aina vaikuttanut Pyhän Marian seurakunnassa, edelleen säilyisi ja voisi myös vahvistua.

Ehkä juuri sunnuntain evankeliumi kertoo meille tässä mielessä jotakin hyvin keskeistä. Evankelista Markus kertoo siinä, miten Jeesus julkisen toimintansa aluksi ajaa ihmisestä saastaisen hengen.  Evankeliumin mukaan tämä on ensimmäinen ihme, jonka Jeesus tekee ja joka oikeastaan samalla kuvailee Jeesuksen koko toimintaa ja Hänen oppiaan.  Jeesus aloittaa julkisen toimintansa sanomalla: ”Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on lähellä.”  Markuksen kuvaus, miten Jeesus ajaa ihmisestä saastaisen hengen, osoittaa konkreettisesti sen, mitä Jeesus tarkoittaa ja mitä Hän julistaa.  Ihmeteko ja siihen liittyvä sana kuuluvat yhteen.  Tapahtuma, jonka Markus on luultavasti saanut suullisesti tietoonsa on nopeasti kerrottu.  Jeesus menee Kapernaumissa sapattina synagogaan ja ottaa sen ajan tavan mukaan osaa pyhien kirjoitusten selittämiseen.  Hän pitää saarnan.  Kuulijoiden joukossa on mies, jossa on paha henki, joka on riivattu.  Henki, joka pitää miestä vallassaan, huomaa tulevansa uhatuksi Jeesuksen taholta.  Tuo henki huutaa kovalla äänellä, ikään kuin välttyäkseen uhkaavalta vaaralta: ”Mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen?  Oletko tullut tuhoamaan meidät?”  Ja sitten henki pukee sanoiksi Jeesuksen salaisuuden, ikään kuin haluten panna Jeesuksen vallan aisoihin.   Se henki sanoo: ”Minä tiedän kuka sinä olet Jumalan pyhä.  Jeesus näyttäytyy demoneille Jumalan pyhänä. Luultavasti tämä oli varhainen nimitys Jeesukselle.  Siitä tulee esiin Jeesuksen karismaattisuus Jumalan miehenä.  Ja Jeesus tekee todella sitten sen, mitä demonit pelkäävät.  Hän käskee saastaista henkeä Jumalan pyhänä, ihmisenä, joka kuuluu Jumalalle ja joka käyttää Jumalan valtaa.  Jeesus sanoo: ”Vaiti.  Lähde hänestä.”  Kouristaen ja huutaen saastainen henki lähtee miehestä.  Tapahtuman aikaansaamaa vaikutusta läsnäolijoihin kuvaillaan tarkasti.  Kaikki joutuvat ymmälleen ja he kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on?”. Tällä miehellä on valta opettaa uudella tavalla, saastaiset hengetkin tottelevat, kun hän käskee. Ja niin Jeesuksen maine levisi kaikkialle, ympäri koko Galilean. Evankelista puhuu kertomuksen alussa ja myös lopussa Jeesuksen opista.  Hän sanoo: ”Hän opetti heitä niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettaja.”  Mitä tämä on?  Tällä miehellä on valta opettaa uudella tavalla.  Markukselle merkitsee siis alun perin kertomus saastaisen hengen ulosajamisesta Jeesuksen uuden opin ja koko evankeliumin kuvailemista.  Evankelista kuvaa välähdyksenomaisesti koko Jeesuksen toiminnan. Minne Jeesus meneekin, siellä hän vapauttaa ihmiset ja maan demoneista, pahan vallasta.  Maailma tulee Hänen kauttaan jälleen maailmaksi ja ihminen jälleen ihmiseksi.  Elämä sellaisena kuin se on ei vielä ole sitä, mitä sen tulisi olla.  Se on alistettu moniin pakotteisiin. Ja Jeesus muuttaa nuo pakotteet ja vapauttaa niistä.  Ehkä Markuksen evankeliumia voisi enemmän kuin muita  nimittää vapautuksen evankeliumiksi.  Saastaisen hengen poisajamiskertomus päättyy lauseeseen: ”Hänen maineensa levisi kohta kaikkialle ympäri koko Galilean.”   Mutta miten Galilea reagoi Jeesukseen ja hänen tekoihinsa? Ja miten me reagoimme?   Markuksen tarkoitus on sanomallaan herättää uskoa siihen, että ihmisen tulee kääntyä Jeesuksen puoleen.  Sillä Jeesus voi vapauttaa ihmisen ja ajaa pois pahan.  Eikö Jeesus voisi päästää nykyäänkin meidät ihmiset demoneista, kaikesta pahasta?

Toisin sanoen, eikö Jumala voi hänen kauttaan vapauttaa meidät kaikista pakotteista?  Eikö hän voisi evankeliumin kautta saada ihmisen tulemaan jälleen ihmiseksi?  Näihin kysymyksiin meidän on jokaisen itsensä annettava uskovan vastauksensa.  Älkää pelätkö, avatkaa ovet Kristukselle sepposen selälleen.  Näillä sanoilla autuas paavi Johannes Paavali II aloitti aikoinaan paavinkautensa.  Hänen sanoillaan olikin valtava vaikutus.  Kun tänään piispan visitaatio Pyhän Marian seurakunnassa päättyy, niin parempaa lausetta on vaikea löytää seurakunnalle kuin tuo paavin lause.  Älkää pelätkö, avatkaa ovet Kristukselle. Tähän lauseeseen liittyy kehotus luottamaan Herraan, Kristuksen voimaan. Kehotus koko seurakunnalle, papeille ja jokaiselle seurakuntalaiselle. Kristuksen voima voittaa lopulta kaiken pahan vallan, siksi kääntykää uskollisesti ja kestävästi Kristuksen puoleen kaikissa asioissa, kaikissa elämäntilanteissa.  Mutta oven avaaminen Kristukselle merkitsee myös Kristukseen kiinnittymistä, ystävyyttä häneen, hänen seuraamistaan omassa elämässä.  Nämä asiat, luottamus Kristukseen, ystävyys häneen ja hänen seuraamisensa ovat olennaisen tärkeitä sekä yksittäisille seurakuntalaisille että koko seurakunnalle.  Piispa Paul Verschuren sanoi aina silloin tällöin merkittävän lauseen.  Mitä lähempänä olemme kristittyinä ja seurakuntalaisina Kristusta sitä lähempänä olemme toinen toisiammekin.  Eikö Kristuksen pelastava läsnäolo, pyhä kommuunio ole loistava merkki hänen ja toistemme läheisyydestä.  Aamen.

Piispa Teemu Sippo SCJ