Sana piispantarkastus kuulostaa tärkeältä, juhlalliselta ja hieman vanhanaikaiselta. Siinä on säväys ankaruutta. Latinankielinen ilmaisu visitaatio, suomeksi vierailu, sen sijaan tuo tapahtuman lähemmäs sitä mitä se todellisuudessa oli, piispan lämminhenkinen vierailu  Pyhän Marian seurakunnassa.

Vierailunsa aikana piispa tutustui seurakunnan tilanteeseen, sen talouteen, tapahtumiin ja suunnitelmiin.  Hän tapasi talous- ja seurakuntaneuvoston, eri maallikkoryhmät ja monenlaista vapaaehtoistyötä tekevät maallikot. Oli ilo nähdä miten lämpimästi ja läsnäolevasti piispa kuunteli jokaisen ryhmän esille tuomia asioita oli kyse sitten muusikosta, uskonnonopettajasta tai messupalvelijasta.

Piispalta sai myös varata itselleen henkilökohtaisen tapaamisajan tai kirjoittaa hänelle kirjeen. Sunnuntain messun jälkeen oli vielä yhteiset kirkkokahvit ja kaikille seurakuntalaisille avoin tapaaminen piispan kanssa. Vierailu lähentää näin yhteistyötä piispan, papiston ja maallikoiden välillä. Näiden asioiden ympärille piispan viisipäiväinen vierailu rakentui.

Samassa yhteydessä tuli mieleen miten moni seurakuntalainen on vielä ilman omaa tehtäväänsä seurakunnassa.  Siinä menettää paljon. Seurakuntalaisilla on monia taitoja ja osaamisia, joille olisi käyttöä myös kirkolla. Toki useimpien kalenteri on täynnä, kiireeseen voi aina vedota tai pitkään matkaan mutta silti kannattaisi miettiä. Pienenkin ajan antaminen yhteiseen kekoon antaa hyvän mielen. Juuri siitä muodostuu se monien kaipaama yhteisöllisyys – meidän seurakuntamme.

Näin sanoo runoilija Sylvi Hakala:
Mikä on elämän rikkaus?
Ei raha, ei koreus
vaan pienten hetkien rakkaus
ja omantunnon rauha.

Ritva Halme