Rakkaasi kuolee – surun kokemus
Rakkaan läheisen ihmisen kuolema voi odotettunakin olla kaikki voimavarat vaativa raskas kokemus, jolloin koko tunne-elämä on suurta myllerrystä ja kaaosta. On joutunut luopumaan ihmisestä, joka on ollut tärkeä ja jonka kanssa elämä ja asiat jäivät vielä kesken. Mieleen voivat tulla ajatukset omasta selviytymisestä ja jaksamisesta ja monet epätoivoiset kysymykset pyörivät mielessäsi. Ihminen kyselee itseltään, miksi juuri minä sain kokea näin raskaan menetyksen? En minä jaksa, en osaa, en pysty… Ja kuitenkin on jollakin tavalla tultava toimeen surun kanssa.

Surun kokemukseen vaikuttaa kuolinsyy: kuoleeko ihminen yllättäen vai pitkään jatkuneen sairauden johdosta vai pidetäänkö kuolinsyytä jotenkin häpeällisenä, kuten esimerkiksi kuolema aidsin eli immuunikatotaudin seurauksen tai itsemurhassa. Itsemurha ymmärretään nykyään sairautena: kysymyksessä on monien päällekkäin osuneitten vaikeiden asioiden summa, jolloin ihmisen psyyke ei enää jaksa kantaa taakkaa, ja hän kuolee psyykkisen vastustuskyvyn heiketessä liikaa. Tilannetta voidaan verrata immuunikatotaudin tai syövän aiheuttamaan kuolemaan, niissäkin ihmisen vastustuskyky pettää.

Kuoleman jälkeen – uskon antama tuki
Läheisen ihmisen kuoltua kristityn ihmisen ajatukset valtaavat usein kysymykset elämästä kuoleman jälkeen. Uskontokielteinen yhteiskunta ei tee helpoksi näiden asioiden käsittelemistä. Siksi perhe ja ystävät, uskovat kumppanit voivat auttaa kulkemalla rinnalla samaa matkaa, ottamalla huomioon sydämen ja hengen, ei tyrkyttämällä asioiden järkiperäistä pohtimista, kunnioittamalla vaikenemista ja ottamalla huomioon pyhän hiljaisuuden lahjan. Toisen ihmisen tuskan katseleminen ja kuunteleminen sydämellä sitä analysoimatta, kulkeminen surevan kanssa erämaahan pyrkimättä sieltä pois tukevat surevaa ihmistä kaikkein vaikeimmalla hetkellä.

Kristus on valmistanut omalla elämällään ja kuolemallaan jokaiselle ihmiselle uuden elämän kuoleman jälkeen. Kuolema ei merkitse loppua vaan uuden alkua, siirtymistä sellaiseen uuteen olotilaan, jossa ei enää ole kuolemaa, kipua eikä tuskaa. Siellä toisessa todellisuudessa jokainen saa tavata rakkaan, jo edeltäkäsin sinne menneen läheisensä. He ovat siellä odottamassa.

Jumala auttaa kohtaamaan kuoleman ja surun. Hän antaa meille myös toivon, josta esimerkkinä on Jeesuksen jäähyväisrukous Johanneksen evankeliumin 17. luvussa. Psalmi 23 kertoo Jumalan lupauksesta, joka koskee jokaista ihmistä.

Kuoleman tapahduttua ei ole kiirettä sopia hautauksesta. Omaan seurakuntaan voi ottaa ensin yhteyttä ja sopia toimenpiteistä papin kanssa. Pitkään kestäneen sairauden kohdatessa pappi on jo usein tietoinen perheen tilanteesta ja on valmiina tukemaan surevia kuoleman tultua. Katolisen kirkon riitit ja sakramentit kuoleman tapahduttua lohduttavat läheisiä ja antavat voimaa.

Hautajais- ja siunaustilaisuus on messu, jossa seurakunta yhdessä saattaa vainajan viimeiselle matkalle. Seurakuntayhteisön jäsen siunataan kulkemaan Jumalan valtakuntaa kohti, jossa kaikki kerran saavat yhdessä viettää juhlaa.